Kolumni

Vihankylvöstä kasvaa vihaa

Sakari Timonen


He kylvävät tuulta, niittävät myrskyä. Maasta ei nouse versoja, kylvöstä ei kypsy viljaa. (Hoos. 8:7)
Toissa kesänä Suomessa tapahtui terrori-isku, kun itsensä islamistitaistelijaksi mieltänyt nuorukainen puukotti useita henkilöitä keskellä katua. Juuri äsken USA:ssa lähetettiin pommikirjeitä lukuisille presidentin poliittisiksi vastustjiksi nimetyille julkisuuden henkilöille. Viimeisimpänä tapauksena ampuja surmasi useita ihmisiä synagogassa kesken rukoushetken.


Kaikille näiden hirmutöden tekijöille yhteistä on viehtymys verkossa levitettävään propagandaan. Isisin propaganda on saanut useat niin sanotut yksinäiset sudet toimimaan väkivaltaisesti. On ilmeistä, että myös USA:n uusimmilla teoilla on suora syy-yhteys mieliä kiihottavaan propagandaan. Erona on se, että Isis yllyttää väkivaltaan suorin sanoin, kun taas muissa tapauksissa ei ole suoraa yllytystä, mutta yllytyksen henki on selvästi nähtävissä.


Ihan samaa tapahtuu jatkuvasti lievemmässä muodossa. Netin valemediat julkaisevat meilläkin jatkuvaa propanagndaa maahanmmuuttajia, heidän auttajiaan ja islamia vastaan. Poliittisiksi vastustajiksi nimettyjä solvataan ja panetellaan, ja heidän kuolemaansa toivotaan. Toimittajia pyritään vaientamaan maalittamisella, joka saa heidän puhelimensa ja sähköpostinsa tukkeutumaan törkyviesteistä. Tarkoitus on vaientaa pelolla.


Tätä toimintaa puolustellaan sananvapaudella. On oikeus sanoa, on oikeus olla eri mieltä. Niin onkin, mutta kyse on eri mieltä olemisen tavasta. Viha on vihaa, vaikka se miten paketoitaisiin, ja terrorismi pitäisi ymmärtää terrorismiksi, vaikka sitä minkä aatteen tai päämäärän nimissä harjoitettaisiin. Sananvapaus ei anna suojaa pyrkimyksille polkea muiden ihmisoikeuksia.


Vihan kylvämisessä on aina se vaara, että joku yksilö katsoo syystä tai toisesta oikeudekseen siirtyä suoraan toimintaan. Hän oikeuttaa tekonsa juuri tällä kylvetyllä vihalla, ja katsoo toimivansa oikein. Tosiasiassa hän toimii niin väärin kuin vain voi toimia, mutta ei itse välttämättä sitä ymmärrä. Hän olettaa toimivansa yllyttäjiensä mieliksi ja odottaa saavansa palkinnoksi kunniaa.


Tosiasiassa hän saa vain halveksuntaa. Vihankylväjät eivät tule puolustamaan heitä oikeuteen, vaan jättävät heidät aina yksin vastaamaan teoistaan. Sitä eivät tekijät ymmärrä, joten vihan levittäjien pitäisi tuntea oma vastuunsa. Liian usein he eivät sitä tunne, vaan kiistävät oman osallisuutensa ja jatkavat samalla tavalla vain taatakseen oman poliittisen kannatuksensa tai tulonlähteensä.


Kelvoton mies vetää ystävänsä mukaan, johdattaa hänetkin turmion tielle. (San. 16:29)
Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. (Ef. 4:31)
 

Sakari Timonen