Klaus Schulze: Shadowlands

Klaus Schulze: Shadowlands

Synthetic Symphony

****

Mitäs se levyarvioija kuunteleekaan vapaa-aikanaan? Onko sillä edes sellaista, vai onko kaikki audio-matsku, mitä mies stereoistaan tuuttaa, jotenkin synkassa mediahommiinsa?

Toisinaan yllä olevaan pohdintaan tulee vastaus ”molempi parempi”. Kuuntelen työni puolesta todella paljon musiikkia. Se ei ole tosiaankaan aina ihan itse valitsemaani. Voin kuitenkin osaltani jonkin verran vaikuttaa siihen, mitä levyjä ruodin, lehtemme ja sivustomme linja mielessä. Koska arvioitavien levyjen pääpaino on länsimaisessa rytmimusiikissa, on selvää että siihen on saatava pesäeroa aika ajoin. 

Muutaman viime vuoden aikana äänimaailmamusiikki on vallannut alaa asunnossani, kuulokkeissa ja töissänikin joskus. Sellaista klassisen ja populaarin välimaastoa, tiedättehän. Monet elokuvasoundtrackit ja miltei kaikkien tietokonepelien musiikit ovat sellaisia. Ambient-tyyli kuuluu tähän myös, eikä vähiten genren starttaaja Brian Enon monipuolisten tuotosten kautta.

Enon aikalainen, saksalainen Klaus Schulze on aikamme tunnetuimpia elektronisen musiikin säveltäjiä ja esittäjiä. Hän oli mukana perustamassa vieläkin toimivaa Tangerine Dreamia Edgar Froesen kanssa vuonna 1969. Schultze erosi yhtyeestä melko pian ensilevyn jälkeen ryhtyäkseen soolouralle. Tänä vuonna ilmestynyt Shadowlands on Schultzen 41. soololevy. 

Levyn utuinen kansikuva heijastaa jotain sen maailmasta. Se on hämyisä, hidaskulkuinen ja kaihoisa. Tämän tuplalevyn viittä eri kappaletta on oikeastaan turha analysoida erikseen. Shadowlands on jälleen kerran järkälemäinen paketti uutta äänimaailmaa, johon voi laskeutua kuin rentouttavaan kasvo- tai jalkahoitoon. Tässä tapauksessa hoivaa saavat sielu ja mieli. Intensiiviseen, keskittyneeseen kuunteluun ei tämän levyn tai kaltaistensa kohdalla ole tarvetta. Eikä vältsisti tarvitse edes mennä lepäilemään - arjen puuhailun tai työnteon taustaksi levy toimii myös hyvin. 

Äänitteellä soivat eteeriset nousevat ja laskevat huminamatot. Niiden kulkua rytmittää rauhallinen, pulssinomainen tahti. Mitään elektropiippailua tämä ei ole, sen Schultze on suosiolla jättänyt maanmiehilleen Kraftwerk-yhtyeessä. Tämän musiikin taustavideona voisi todellakin olla illan horisontin ohilipuvat pilvet tai äärirauhallisen joen virtaus. Orgaanista, miltei koko ajan läsnä olevaa maustetta tuovat laulajamestari Lisa Gerrardin (tuttu yhtyeestä Dead Can Dance) pitkät ja kaiutetut, itämaisen tuulahduksen kokonaisuuteen tuovat äänet. Myöskin Thomas Kagermannin taidokkaat viulut ja huilut kuulostavat jopa yllättäviltä konventionaalisuudessaan. 

Shadowlands on vain yksi, ajankohtainen esimerkki tasokkaiden äänimaailmalevyjen valtavasta tarjonnasta. Niidenkin kirjo on aikamoinen. Jos kiinnostuu niiden rauhoittavasta vaikutuksesta, joka tuo ainakin allekirjoittaneelle sangen positiivisia oloja, kannattaa tutkia lähikirjaston ambient-aiheista hyllyä. Ja hei, ainakaan tässä levyssä ei ole mitään new age -huuhaata. On vain neutraalia, kaunista, rauhoittavaa äänimaailmaa ihmiselle, ken ei siedä vapaa-ajallaan Radio Rock -tyyppistä levottomuutta.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä