12.7.2018Kristiina Miettinen

Hyvässä yhteiskunnassa ihmisiin voi luottaa

Kristiina Miettinen MV

Tulin kaupungilta kotiin ja huomasin kadottaneeni lompakkoni. Pankkikortin sulkeminen kävi äkkiä. Enemmän minua harmittivat lompakossa olleet passi, Kela-kortti, ammattikortti ja jäsenkortit. Pitääkö ne kaikki nyt uusia?


Seuraavana aamuna sain huojentavan puhelun kaupungin liikennelaitoksen vuoropäälliköltä. Lompakkoni oli löytynyt bussista penkkien välistä. Matkustaja oli vienyt sen kuljettajalle ja kuljettaja varikolle. Vuoropäällikkö oli selvittänyt puhelinnumeroni. Varikolta hakemalla saisin lompakkoni heti, eikä minun tarvitsisi maksaa löytötavaratoimistolle, hän vinkkasi. Olin häkeltynyt hänen avuliaisuudestaan ja kiitollinen kolmesta minulle tuntemattomasta ihmisestä, jotka ketjussa välittivät lompakkoni minulle takaisin.


Tapaus vahvisti uskoani siihen, että Suomi on yhä maa, jossa ihmisiin voi luottaa. En ole tässä yksin. Kesäkuun lopussa julkaistiin EU-maissa tehty kysely, jossa oli mitattu luottamusta kanssaihmisiin. Suomi sijoittui eurobarometrin ykköseksi. Useampi kuin neljä viidestä suomalaisesta suhtautuu luottavaisesti maanmiehiinsä ja -naisiinsa.


Tämä piirre on yhteinen kaikille Pohjoismaille. Syitä voi olla useita, mutta tutkijoiden mukaan yksi on ainakin se, että meillä Pohjolan asukkailla on etuoikeus elää turvallisessa yhteiskunnassa, joka kohtelee kansalaisiaan hyvin. Hyvinvointiyhteiskunta palveluineen ja muut julkiset instituutiot kuten oikeusjärjestelmä toimivat oikeudenmukaisesti. Se luo ympäristön, jossa syntyy tunne, että ehkä tuohon tuntemattomaankin ihmiseen voi luottaa.


Suomessa viime vuonna vierailleen kansantaloustieteen professori Robert H. Nelsonin mukaan1900-luvun sosiaalidemokratian ja sen pohjalle kasvaneen pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusarvot ovat lainaa luterilaisuudesta moderniin muotoon puettuina.

Luther korosti, että kristityn kutsumuksen tulee palvella kultaista sääntöä: tee lähimmäiselle kuten toivoisit hänen tekevän itsellesi. Sosiaalidemokratiassa se muuttui solidaarisuudeksi, yhteiskunnalliseksi palveluiksi ja luottamukseksi lähimmäiseen.


Luterilainen vaatimus, että kaikki pystyisivät lukemaan katekismusta ja Raamattua, muuttui pohjoismaiseksi ideaksi laadukkaasta koulutuksesta kaikille. Kristinuskosta ja luterilaisuudesta lähti myös se pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle keskeinen periaate, että yhteiskunta pitää huolen niistä, jotka eivät itse kykene pitämään huolta itsestään. Luterilainen usko yksilöiden omantunnonvapauteen muuttui pohjoismaiseksi sitoumukseksi sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja muista ihmisoikeuksista.


Vaikka pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on rapautumassa, nämä arvot ovat vahvasti suomalaisuutta.


Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaavat ensi maanantaina Helsingissä, heitä vastassa on mielenosoittajia. Tapaamisen ympärille sijoittuvista mielenilmauksista suurimpaan odotetaan jopa 15 000 osallistujaa. Usean tahon yhteistyössä organisoima Helsinki Calling on järjestäjiensä mukaan tapahtuma, jossa osoitetaan myönteisessä hengessä mieltä muun muassa kansalaisyhteiskunnan, demokraattisten oikeuksien, ihmisoikeuksien ilmastonsuojelun ja rauhan puolesta. Jos mielenilmaus pysyy kuvaillun kaltaisena, se ja kahden itsevaltiaan elkeistä tunnetun suurvaltajohtajan tapaaminen mahtuvat hyvin Helsinkiin rinnakkain.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä