7.6.2018Heli Karhumäki

Rakkautta ja riskejä maanteillä

Heli Karhumäki 23Tapahtui viime viikolla: olin juuri ajanut autolla 380 kilometriä Helsingistä kotiin Lapualle. Vaikka oli jo myöhä, olin koko matkan virkeä, kiitos radion ja pitkien puheluiden. Kotiin päästyäni Väinö-koiramme yhtäkkiä valpastui ja kipitti ovelle haukkumaan. Kuka ihmeessä koputtaa oveen keskellä yötä?

Oven takana seisoi kaksi hymyilevää poliisia. ”Iltaa taloon. Tulitteko äsken autolla kotiin?” toinen kysyi. ”Kyllä tulin.” ”Meidän pitäisi puhalluttaa teidät. Meille tuli ilmoitus epäillystä rattijuoposta, kun ajolinja oli maantiellä kuulemma vähän seilannut.”

Siispä puhalsin, nollat tietenkin. Poliisi pahoitteli vaivaa, ja totesi, että äkkiähän se ajolinja saattaa hiukan heilahtaa vaikkapa vain radiota säätäessä. Eipä muuta kuin hyvää yötä!

Poliisien käynti jätti hyvän mielen. On liikuttavan hienoa, että suomalaiset ilmoittavat epäillyistä rattijuopumuksista poliisille. Näin on pysäytetty lukemattomia päihtyneitä ja pelastettu varmasti ihmishenkiä. Lähetin hengessäni lämpimän kiitoksen ”käräyttäjälleni”.

Kesä vilkastuttaa Suomen maantiet, kun suomalaiset autoilevat lomille ja kesätapahtumiin. Teille ilmaantuvat myös mopot ja moottoripyörät, asuntovaunut ja polkupyörät. Vaikka liukkaus ja pimeys ovat talven vaivoja, kesäliikenteessäkin on vaaransa. Tieliikenteessä kuolee Suomessa vuosittain noin 250 henkeä ja loukkaantuu vakavasti noin 900. On aina pysäyttävä hetki, kun näkee tien varressa kolaripaikan hälytysajoneuvoineen. Silloin sydämestä nousee rukous mahdollisten uhrien puolesta.

Matkatyössä toimittajana on ollut pakko koulia itsensä mahdollisimman turvalliseen ajamiseen. Väsyneenä ei pidä ajaa eikä puheluita puhua ilman hands free -laitetta. Nopeusrajoituksia seuraan tarkoin ja käytän vakionopeuden säädintä. Silti rajoituksen vaihtuminen on jäänyt jonkin kerran huomaamatta, mistä peltipoliisi on räpsäyttänyt todisteen ja posti tuonut kotiin huomautuksen tai pienen sakon. Vaikka sakko sapettaa, ei pitäisi valittaa. Viranomaiset, liikennejärjestöt ja lainsäätäjät tekevät jatkuvaa työtä riskien minimoimiseksi. Siksi ajotapaa, nopeuksia ja turvavyön käyttöä valvotaan, teitä korjataan, autoja katsastetaan ja työmaitten kohdalla nopeudet on rajoitettu minimiin.

Tämä kaikki on lähimmäisenrakkauteen perustuvaa huolenpitoa, jonka me suomalaiset olemme saaneet yhdessä aikaan. Se on myös tuottanut tulosta. Vaikka autojen määrä on lisääntynyt tasaisesti, liikennekuolemien määrä on saatu vähennettyä 1970-luvun synkkien vuosien lähes 1200:sta nykyiseen reiluun kahteensataan vuodessa. Turvallisuuden arvon ymmärtää, kun vertaa tilannetta monen eksoottisen maan kaoottisen liikenteeseen, vaarallisen huonokuntoisiin teihin, rämiin autoihin ja suuriin liikennesurmalukuihin.

Kiitos siis Jumalalle Suomen poliisista, valvonnasta ja valppaista lähimmäisistämme. Varjelkoon Hän meitä hyvän tahtonsa mukaan kesäisillä matkoillamme.

 

P.S. Pidetäänhän yhdessä kiinni näistä itsemme ja toistemme turvaksi

Ajetaan vain virkeänä, pidetään lepotaukoja ja kahvipausseja

Ei räplätä puhelinta ajaessa, se voi olla hengenvaarallista

Tarkkaillaan pientareita erityisesti hämärissä ja hirvivaara-alueella

 

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä