8.10.2015Teksti Kati PitkäläKuva Marjo Puranen

Harrastustalleista on tullut
arjen seurakuntia

k-41-2015-07-Harrastustalli kuva
Tanssi- ja teatteritallissa harjoiteltiin Höyhen-näytelmää keväällä 2015.

Eri puolilla Suomea on seurakuntien sisälle syntynyt uudenlaisia yhteisöjä, joita yhdistää elämäntilanne, harrastus, tietyt hengelliset kysymykset, urheilu, ihmisoikeudet tai auttamistyö. Keskikokoiset ryhmät ovat helppoja kohtaamispaikkoja niillekin, jotka eivät seurakunnissa muuten käy.

Tällä hetkellä talleiksi tai näky-yhteisöiksi kutsuttuja ryhmiä on kolmisenkymmentä ainakin Helsingissä, Turussa, Espoossa ja Tampereella. Uusia on kehitteillä Turkuun ja Lempäälään.

Ryhmät ovat kooltaan noin 12–50 hengen laajuisia.

Helsingissä Antti Äkräs, 70, vetää kristittyjen yrittäjien yhteisöä. Ryhmässä pohditaan, miten Jumalan valtakunta voisi näkyä liike-elämässä. Teemat liikkuvat uuden yrityksen rahoituksesta johtamistekniikkaan.

– Raha-asiatkin tulevat Jumalalta, eikä se ole menestysteologiaa. Haluamme oppia, lukea ja kuulla luentoja arvostamiltamme johtajilta ja konsulteilta. Käytämme Maxwellin johtajuuskoulutusta. On tärkeää sisäistää kristillisen johtajuuden ominaisuudet, Äkräs sanoo.

Tallin ytimenä voi olla evankeliumin eteenpäin vieminen, mutta ryhmä voi olla myös avustamis- tai harrasteryhmä, jossa on lisänä hengellinen ulottuvuus. Ne poikkeavat perinteisistä rukous- ja raamattupiireistä siinä, ettei osallistujien odoteta avautuvan henkilökohtaisesti uskonelämästään tai asioistaan. Mukana voi olla kuulostelemassa ja oppimassa uskosta harrastuksen ohessa.

Harrastuksen ympärille on syntynyt esimerkiksi Tampereen Uuden Verson tanssi- ja teatteritalli, jossa harjoitellaan ryhmän vetäjän Tarja Halisen mukaan tanssillisia teatteriprojekteja. Kokoontumisissa vuorottelevat tanssi ja teatteri. Rukousta ja tutustumista ei unohdeta.

Halisen mukaan toiminta ei ole yksinomaan hengellistä. 

– Haluamme tehdä laadukasta taidetta. Mukana on vähemmän seurakunnassa käyviä ihmisiä. Eri näkemyksistä huolimatta pitkä kumppanuus on mahdollista.

Juuret Englannissa

Helsingissä ja sen lähikaupungeissa toimivan Kotiryhmäverkoston toiminnanjohtaja Petri Patronen kertoo harrastustallien saaneen alkunsa Englannista.

– Ne saivat alkunsa Shetfieldin kaupungissa, kun huomattiin, etteivät sunnuntaimessut tavoita ihmisiä. Seurakunnassa alettiin perustaa ryhmiä arjen keskelle. Kevytrakenteisessa seurakuntaelämässä esimerkiksi työpaikoilla, kahviloissa ja urheilun parissa uskovien on helppo tutustua uskoa etsiviin ihmisiin.

– On tärkeää kulkea ihmisten rinnalla siellä, missä he ovat. Evankelioimistapahtumien sijaan meidän pitää luoda yhteisöllisyyttä arjessa.

Yhteisökoordinaattori Johanna Sandberg Hengen uudistus kirkossamme ry:stä kertoo tallien olevan nykypäivän tapa tuoda ihmisiä yhteen

– Pienryhmät kääntyvät yleensä sisäänpäin, ja messuissa on liian paljon ihmisiä, jotta saataisiin aito yhteys toisiin. Keskikokoisissa ryhmissä ihmisillä on yhteinen tavoite, jolloin uusienkin ihmisten on helppo tulla mukaan.  

Ryhmien vahvuutena on mukautuminen tekijöidensä näköiseksi.

– Ilman johtajuutta lähetysyhteisö ei kuitenkaan toimi, koska se voi muuttua harrastekerhoksi, jossa ei tapahdu hengellistä kasvua.

Yksilöllistä, mutta sosiaalista

Uskontososiologian tutkijan Kati Niemelän mukaan uskonnossa on pitkälti kysymys sosiaalisista suhteista. Yhteisö tukee ihmisen uskoa.

– Seurakuntalaiset haluavat myös oman näköisensä seurakunnan. Jos sellaista ei löydy, sitä protestoidaan helposti kirkosta eroamisella.

Niemelä muistuttaa, että nykyisin vain harvat ovat kasvaneet kansankirkon toimintaan. Jos messun kaava on vieras, se ei tunnu merkitykselliseltä.

Tuttuuden ja merkityksellisyyden kokemus syntyy ihmisistä, joiden kanssa viihtyy.

– Näky-yhteisöt ovat yksi väylä seurakuntaan. Niissä tyyli ja ihmiset ovat tuttuja ja toiminta osallistujien näköistä.




Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä