Teksti Taru ja Matti KolehmainenKuva Kaiku Mäenpää

Juhlamatka Vivamosta
Sykarin kaivolle

Sikarin kaivoja suihkulähde
Sykarin kaivo ja suihkulähde.


Vivamon 100-vuotisjuhlallisuuksiin kuului matka, jonka bussilastillinen Vivamon-kävijöitä teki huhtikuun loppupuolella Ruotsiin, Norrköpingin lähellä sijaitsevaan Sikargårdeniin, entiseen Sykariin,  paikkaan jolla on ollut yhteys Kansan Raamattuseuan omistaman Vivamon loma- ja kurssikeskuksen kanssa 1900-luvun alkukymmeninä.

Sykarin perusti tanskalainen tohtorinrouva Elisabeth Selmer, joka toi Sveitsissä omaksumansa raamattukodin idean Lohjalle Vivamoon. Juhlamatka oli siis eräänlainen historiamatka.

"Tässä minä asun"

Ajoimme Tukholmasta etelään päin läpi kevään aavistelevan vihreyden. Poikkesimme matkan varrella Linköpingin hienossa hiippakuntakeskuksessa ja Vadstenan jyhkeässä luostarikirkossa.

Illan suussa bussimme kiemurteli yhä kapenevaa tietä. Näkyi kyltti "Simonstorp" ja sen vieressä kaunis kyläkirkko ja lopulta käsin tekstattu kyltti "Sikargården", jolloin jo avautuikin kaunis järvimaisema vihreine nurmikenttineen. Siellä täällä maisemassa erottui eri-ikäisiä taloja, vähän niin kuin Vivamossakin.

Talon ystävällinen emäntä Madeleine Johansson oli toivottamassa meidät tervetulleiksi ja järjesti käden käänteessä yöpymispaikat. Kiertelimme katselemassa aluetta kauniissa ilta-auringossa. Valkovuokot kukkivat aivan niin kuin Vivamossakin, ja tutut kevätlinnut lauloivat. Järveltä kuului myös kuikan huuto, ja kurki rakensi pesää läheiseen saareen. 

Maiseman maalaisviehätystä lisäsivät mäenrinteessä liikuskelevat lampaat sekä muutama ankka ja kana. Talonväellä oli myös pari koiraa ja kissa. Pitkän ajopäivän jälkeen mieli lepäsi maiseman kauneudessa ja hiljaisuudessa – sama tunne kuin usein Vivamon mäkeä  laskeutuessa.

Talon emäntä oli valmistanut meille sisarensa ja miehensä kanssa maukkaan ilta-aterian - muuta henkilökuntaa talossa ei ollutkaan - ja sen nautittuamme jatkoimme yhteistä iltaa. Emäntämme kertoi, mitä tiesi paikan historiasta. Hän näytti taulua: "Sykar. This is my rest, here I will dwell."  (Tämä on minun leposijani, tässä minä asun. Ps. 132:14). Seinällä oli myös meille vivamolaisille hyvin tuttu Mary Stråhlen raamatunlausetaulu: ”Se, jag gör allting nytt.” (Katso, uudeksi minä teen kaiken. Ilm. 21:5), joka oli lahjoitettu Vivamosta.

Raittiuspuhujasta Raamatun opettajaksi

Vuonna 1860 syntynyt Elisabeth Selmer toimi leskeksi jäätyään kansainvälisesti tunnettuna raittiuspuhujana ja naisasia-aktiivina. Koettuaan hengellisen murroksen hän omistautui Raamatun opettamiseen. Vuonna 1903 hän osti Tomtebo-nimisen paikan Ruotsin kuningas Oskar II:n luvalla ja nimesi sen Sykariksi. Sinne hän halusi kutsua ihmisiä kuuntelemaan pitämiään raamattutunteja, lepäämään ja vahvistumaan uskossa. Vieraita alkoi tulla eri maista. 

Puhujamatkojensa yhteydessä hän tutustui myös suomalaisiin, mm. päätoimittaja Pekka Brofeldtiin ja Vivamon perustajiin kuuluneisiin naisiin Karin af Björkesteniin ja Agnes Himmaseen, samoin Karin ja Mary Stråhleen sekä heidän äitiinsä Eviin. Heistä tuli ahkeria Sykarin-kävijöitä.

Selmer alkoi oleskella Suomessa yhä enemmän, ja vuonna 1916 perustetusta Vivamosta tuli hänelle toinen koti. Sykarin hän lahjoitti 1938 ruotsalaiselle Helgelseförbundetille ja asettui Suomeen lopullisesti toteuttaakseen raamattukotiajatusta Vivamossa. Siellä hän kuoli vuonna 1954. Samana vuonna Vivamo siirtyi Kansan Raamattuseuran hallintaan.

Vielä lähde pulppuaa

Sikar Madelaine Johanson Sikarissa
Sykaria emännöivä Madelaine Johansson.


Madeleine Johanssonin mukaan Helgelseförbundet ei saanut Sykaria koskaan kunnolla toimimaan. Paikat rapistuivat vähitellen, ja lopulta yhdistys myi tilan 1990-luvulla yksityiselle, Johanssonin pariskunnalle. Uusilla omistajilla oli kova työ ryhtyä raivaamaan ryteikköä, korjaamaan taloja ja tekemään alueesta  lomakohteeksi sopivaa majoitustilaa. Sellaista he ovat nyt pyörittäneet vuosikausia. Paikassa ei  siis ole enää juuri hengellistä toimintaa, joskin seurakunnat vuokraavat sitä joskus rippikoulun pitoon.

Talon väelle tuntui  kuitenkin olevan arvokas asia Sykarin ja Vivamon yhteisten hengellisten juurien muistelu ja meidän vierailumme. Heille oli myös tärkeää kertoa, miten he olivat löytäneet raivatessaan kiviröykkiötä sen alta kaivon ja kyltin, jossa luki ”Elävää vettä”.

Johansson tunnusti, etteivät he ensin ymmärtäneet, mitä se tarkoitti. Eräs paikallinen opettaja lähetti sitten selitykseksi raamatunkohdan (Joh. 4), jossa kerrotaan Jeesuksen ja naisen tapaamisesta Sykarin kaivolla ja Jeesuksen sanoista ”ja hän antaisi sinulle elävää vettä”. 

Kaivosta löytyneen moottorin avulla pulppusi meidän matkalaistenkin iloksi suihkulähde. Se näky silmissämme lähdimme Sikargårdenista mielessämme rukous, että Jumala voisi käyttää sitä paikkaa vielä elävän veden lähteenä.


 

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä