23.1.2013Teksti: Lea LappalainenKuvat: Marko Toljamo

”Kannattaa katsoa tarkoituspykälää?”

Kasvanut kontrollihanakkuus haittaa järjestötyötä. Jotkut rahoittajat 
vaativat entistä tiiviimpää seurantaa ja raportointia. Sen vuoksi hallintoon ja 
teknologiaan joudutaan investoimaan aivan eri tavalla kuin ennen.

Suomen merimieskirkon toimintaa matkamessuilla
Suomen Merimieskirkko esittelee toimintaansa matkamessuilla Helsingissä. Keskellä järjestön entinen hallintojohtaja Ville Nieminen

– Tämä syö resursseja varsinaiselta toiminnalta, kuvaa pääsihteeri Sakari 
Lehmuskallio
Suomen Merimieskirkolta.

Lehmuskallio mainitsee, kuinka esimerkiksi suuren rahoittajan uusiessa 
hakemus- ja raportointilomakkeensa yksityiskohdan järjestöissä joudutaan 
käyttämään turhan päiten aikaa muuhun kuin varsinaiseen toimintaan.

– Puhummeko jäsenyydestä vai asiakkuudesta? Onko järjestötoiminta muuttumassa 
osaksi kulutusta, ostetaan ja myydään palveluita ja yhdessä tekeminen hiipuu, 
Suomen NNKY-liiton pääsihteeri Pirjo-Liisa Penttinen miettii.

Raha, raha, raha

Tiukkaa taloutta ei kuitenkaan päästä karkuun.

– Pitää astua ulos mukavuusalueeltamme. On pakko pohtia toiminnan perusteita ja perustehtävää entistä paremmin, tehokkaammin ja vaikuttavammin. Myös syvempää yhteistyötä ja uudenlaista kumppanuutta tarvitaan, johtaja Ilkka Mattila
Kirkkopalveluista, 58 kristillisen järjestön katto-organisaatiosta, kuvaa.

Järjestöjen pitää muistaa, miksi ne ovat olemassa.

– Kirkon perustehtävän tukemista varten. Ja ihmisten rohkaisemiseksi elämään 
kristittyinä.

Lehmuskallio puhuu herkkyyden säilyttämisestä muutoksissa.

– Yhdistyksen tarkoituspykälän lukeminen aika ajoin on hyödyllistä.

Uskonnollisuuden kanavoituminen on aaltoliikettä. ”Järjestelmäkirkot”
menettävät väkeä mutta uskonnollisuus kiinnostaa.

– Monimuotoisuus on hyvä asia. Jos veroja keräävä osa menettää 
markkinaosuuttaan, muut kirkon toimijat voivat vastaavasti olla vetovoimaisia,
Lehmuskallio sanoo.

Osa järjestöistä vetää radikaalimpaa linjaa kuin toiset.  Vastavirtaan 
kulkeminen ei saa Mattilan mukaan olla itsetarkoitus vaan sen pitää liittyä 
perustehtävään.

– Tarvitaan uskallusta olla tulevaisuuden tekijöitä, mutta jalat maassa 
pitäen. Vähemmälle voi jättää toisten synneistä parannuksenteon.

Tärkein on sanoma

Helsingin yliopiston ekumeniikan dosenttiJaakko Rusama korostaa kristillisten järjestöjen omaleimaisuutta.

– Tehtävä on evankeliumin kertominen, entistä rohkeammin.

Järjestöt ovat kirkon kanssa samalla asialla. Niiden kuuluu kysyä, mitä ikiaikainen sanoma edustaa maailmassa. Kampanjoiden sijaan Rusama kuuluttaa terveellä identiteetillä heittäytymistä pysyvään olemiseen ihmisten arjessa.

– Avautuminen maailmalle, avoimuus muutokselle ja odottamattomille asioille, verkostoituminen ja toivon näköaloja. Näitä on vaalittava.

Seurakunnilla on verotulonsa. Järjestöt hankkivat varansa muilla keinoilla. Tässä on Rusaman mukaan myös yhteistyön vahvistamisen ja päällekkäisyyksien 
tarkistamisen paikka.

Monet kristilliset järjestöt ovat syntyneet kauan ennen kuin kirkon keskukset asiantuntijaosastoineen. Kyräilyä puolin ja toisin on vuosien saatossa esiintynyt, mutta nykyisin puhalletaan jo yhteen hiileen.

Kirkon ja joidenkin lähetysjärjestöjen näkemyseroista tulisi Rusaman mukaan keskustella korkeammalla foorumilla.

– Ykkösketjulla, piispat, kirkkohallituksen johto ja lähetysjärjestöjen johtajat samaan pöytään.

Suomen Merimieskirkko esittelee toimintaansa vuotuisilla
matkailumessuilla Helsingissä. Keskellä järjestön entinen hallintojohtaja Ville
Nieminen.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä