7.3.2013Teksti: Freija ÖzcanKuvat: Lehtikuva

Kirkollinen media katuu saamattomuuttaan

Pirkko Jalovaara
Maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara Helsingissä 26. helmikuuta, kun MOT-ohjelman herättämä kohu ravisteli kirkkoa.

Viimeviikkoinen kohu Ylen MOT-ohjelman esiin nostamasta Pirkko Jalovaaran toiminnasta luterilaisten kirkkojen tiloissa on saanut kirkollisen median tutkimaan itseään. Miksi se itse ei nostanut aihetta esiin? Miksi aiheeseen tarttui Yle?

– Koska olemme saamattomia nahjuksia, jotka pelkäämme sitä ryöppyä, joka omasta yhteisöstä tulee. Meidät leimataan oitis oman pesän likaajiksi, omiin muroihin kusijoiksi, riidanhaluisiksi räyhähengiksi ja meitä uhataan erilaisilla maallisilla tai taivaallisilla rangaistuksilla, Kirkon ja kaupungin päätoimittaja Seppo Simola tunnustaa.

MOT:n toimittaja Kirsi Skön toteaa Kotimaalle antamassaan haastattelussa, että kirkossa katsotaan tarkoituksellisesti muualle, sillä väki on niin moninaista. Annetaan kaikkien kukkien kukkia on Simolan mielestä juuri sitä kirkon virallista jargonia, jonka takia on niin vaikea tarttua mihinkään.

Jalovaaran tilaisuuksissa oli kuitenkin aina mukana seurakunnan oma pappi ja kaiken näkeviä suntioita, joten tietoa ja kokemuksia niistä luulisi olleen tiedossa. 

 – Tämä on vähän kuin Hitlerin Saksassa: ”Emme me tienneet”, Simola sanoo.

Myös Essen toimittaja Taneli Kylätasku jäi kohun jälkeen pohtimaan kirkollisten toimittajien vastuuta.

– Monet kirkolliset journalistit kokevat olevansa kirkon rakentajia. Me emme jalkaudu riittävän usein kirkon päälinjan kannalta marginaalisiin tilanteisiin, joissa kenkiin tulee kuraa. Mieluummin rakennetaan myönteistä kirkkokuvaa ja kiillotetaan ulkokuorta enemmän kuin hoidetaan journalistin virkaa, Kylätasku sanoo.

– Aivan niin. Koskee myös Sanaa, Simola huomauttaa.

On luotava keskustelua

Journalistien lisäksi Kylätasku suosittelee itsekritiikkiä kirkon tiedottajille, asiantuntijoille, päättäjille ja vastuunkantajille.

– Meille toimittajille maksetaan palkkaa siitä, että kerromme, mitä kirkossa oikeasti tapahtuu. Journalismi luo avointa ja suoraa mutta kunnioittavaa keskustelukulttuuria, jossa ihmisiä törmäytetään. Sillä tavalla kirkko, joka on krooninen sairaala, tervehtyy.

Kylätaskun mukaan Jalovaarankin tapaisten julistajien kannalta on huono asia, jos kriittistä palautetta ei anneta eikä kirkossa keskustella heidän toiminnastaan ja karismaattisuudesta yleensä.

– Silloin on helppoa ajautua pussiin, jossa viimeinenkin suhteellisuudentaju pettää.

Entä miten kirkollinen media vastedes korjaa toimintaansa?

– Kyllä me otamme opiksemme, Seppo Simola lupaa.

– Jalkautumalla. Minun takapihallani ei saa tapahtua mitä tahansa, Taneli Kylätasku vakuuttaa.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä