3.10.2013Teksti Freija ÖzcanKuva Freija Özcan


k-40-2013-07-tim schultzfreija ozcan.jpg-550x367
Tim Schultz kutsuu itseään mieluummin elämäntapavalmentajaksi ja Jeesuksen seuraajaksi kuin pastoriksi ja kristityksi.


Elämäntapavalmentaja Tim Schultz haluaisi:

Kristityistä tavallisia ihmisiä

Miten kristinuskosta vieraantunut sukupolvi tavoitetaan evankeliumilla? Kanadalainen elämäntapavalmentaja Tim Schultz vieraili viime viikolla kertomassa alan uusista tuulista eri seurakuntien johtotiimeille ja Helsinki Vinyard -seurakunnan seminaarissa yleisölle.

Vineyard-liikkeen johtajiin Kanadassa kuuluva Schultz nimittää itseään mieluummin elämäntapavalmentajaksi tai orgaaniseksi arkkitehdiksi kuin pastoriksi. Viime vuosina hän on ollut perustamassa Galgaryyn The Mosaic Network -verkostoa, joka kokoaa yhteen orgaanisia yhteisöjä eli siellä täällä ilmenevää uskoa.

– Löydän elämää ja rakennan sen ympärille rakenteita. Koetan löytää ihmisistä heidän unelmansa ja visionsa, liittyipä se urheiluun tai mihin tahansa. Sitten autan heitä elämään sitä todeksi. Pyrin liittämään heidät myös suurempaan kuvaan, Schultz kertoo Sanalle ja tarkoittaa suuremmalla kuvalla Jeesuksen valtakuntaa.

Elämäntapavalmentaja kertoo kohtaavansa kaikkialla ihmisissä kaipuuta Jumalan yhteyteen. Siksi monia konservatiivisia kristittyjä ahdistava maallistuminen ei huolestuta häntä.

– Maallistuminen on hyvä asia. Se puristaa kirkot ahtaalle. Silloin syntyy elämää. Maallistuminen tarkoittaa mahdollisuuksia.

 Toisaalta Schultzin mukaan kirkot ja seurakunnat instituutioina eivät postmodernissa kulttuurissa elävää ihmistä kiinnosta. Schultz ei välttämättä edes pyri tuomaan löytämiään ihmisiä seurakunnan jumalanpalveluksiin vaan ulottaa seurakunnan sinne, missä ihmiset ovat.

– Platoninen maailmakuva erottaa maalisen ja taivaallisen toisistaan. En usko siihen. Jeesuksen valtakunta sekoittaa sellaiset rajat. Löydämme hänen elämänsä sekä kirkon ulkopuolelta että sen sisäpuolelta. Tämä on maailmankuvallinen asia, Schultz sanoo.

Perhekulttuuria kirkkoihin

Schultz ei lähde erottelemaan, ketkä ovat Jumalan valtakunnassa sisällä ja ketkä ulkona. Hän kaipaa kirkkoihin ja seurakuntiin enemmän perheen tuntua.

– Ihmisillä on unelma kuulumisesta johonkin. Kirkkoon on saanut kuulua, kun on toiminut tietyllä tavalla. Jumalakin koetaan arvaamattomana vanhempana, joka rankaisee ja siunaa mielensä mukaan. Minähän voin toki kunnioittaa sellaista, josta en itse asiassa pidä lainkaan, mutta en halua läheisyyttä sellaisen kanssa.

Kristinuskosta vieraantuneiden tavoittamisessa onkin Schultzin kokemuksen mukaan siirryttävä toisten tarkkailusta rakkauteen ja luotava kirkkoon perhekulttuuri, jossa ”lapset” saavat kasvaa kypsiksi.

– Yhteyttä voi myös suojella. En ehkä pidä sisaruksistani, mutta me kuulumme silti samaan perheeseen. Seurakunnassa me usein pelkäämme sotkua, koska pelkäämme hallinnan menettämistä. Mutta Jumala rakastaa meitä eikä pelkää syntiä ja sotkua.

Schultz opastaakin kristittyjä olemaan ennen kaikkea inhimillisiä, tavallisia ihmisiä, jotka ovat läsnä siellä, missä ihmiset ovat, ja välittävät toisista ihmisistä.

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä