26.2.2015Teksti Arja-Leena PaavolaKuva: Lehtikuva

Lähetyshiippakunta ei ole vielä eroamassa omaksi kirkokseen

Kristillisten medioiden yhteinen uutissivusto Seurakuntalainen.fi kertoi helmikuun alussa, että yhdysvaltalaisesta Missouri-synodista olisi tulossa Suomen lähetyshiippakunnan yhteistyökirkko sitten, kun Lähetyshiippakunta järjestäytyy omaksi uskonnolliseksi yhdyskunnakseen. Uutisoinnin sanamuoto on herättänyt keskustelua, sillä se antoi ymmärtää, että oman kirkon perustaminen olisi välittömästi ajankohtaista.

k-09-2015-6-lähetyshiippakunta
Suomen lähetyshiippakunnan pappisvihkimys syyskuussa 2011 Jyväskylässä. Keskellä Matti Väisänen, nykyinen Lähetyshiippakunnan emerituspiispa.






– Uutisen otsikointi oli hieman etukenossa menevä ja voi johtaa harhaan, sillä suuria linjauksia ei ole vielä tehty, pastori Esko Murto Luther-säätiöstä toppuuttelee.

– Itsenäisenä kirkkona varmastikin haluttaisiin luoda yhteys Missouri-synodin kanssa, jonne meillä on kontakteja henkilötasolla. Lähetyshiippakunta ei kuitenkaan ole vielä järjestäytynyt omaksi kirkokseen eikä päätöksen tekemisestäkään ole tehty aikataulua, Murto muistuttaa.

”Ei pitkän aikavälin
strategiaa”

Luther-säätiö toimii Lähetyshiippakunnan taustayhteisönä sekä sen pappien työnantajana ja vastaa myös Lähetyshiippakunnan talouden hoitamisesta. Jo säätiön perustamisesta vuonna 1999 alkaen on puhuttu skismasta, jonka johdonmukaisena seurauksena olisi irtiotto Suomen ev.lut kirkosta.

– Lähetyshiippakunnan perustamisen yhteydessä todettiin, että myös uskonnolliseksi yhteisöksi järjestäytymistä voidaan jatkossa harkita. Meillä ei ole pitkän aikavälin strategiaa, vaan olemme eläneet sen mukaan, miten tilanne kehittyy, Murto sanoo.

Lähetyshiippakunnan seurakuntiin eri puolella Suomea kuuluu noin 1500 jäsentä, joista monet ovat pysyneet myös kansankirkon jäseninä. Murron mukaan taustalla vaikuttavat erityisesti lojaliteetti ja historiallisen jatkumon arvostaminen.

– Suurin osa jäsenistämme on kastettu tämän kirkon jäseniksi. Jotkut on vihitty siellä papeiksi. Hengellisen jatkuvuuden kokemus on monille tärkeä, eivätkä he halua hylätä ev.lut. kirkkoa vaikka ovatkin kokeneet, että kirkon taholta heidän eroamistaan jopa toivottaisiin.

– Luther-säätiöön päädyttäessä taustalla voi olla pettymystä kirkkoon, joka ei enää ole uskollinen omalle perustukselleen. Eroaa tai ei, minusta tärkeintä olisi etsiä, missä haluaa elää ja vaikuttaa kristittynä.

Murto kertoo itse vielä toistaiseksi kuuluvansa ev.lut. kirkkoon.

Sekava tilanne
kirkolle vaikea

Ev.lut. kirkon piirissä on jouduttu pohtimaan, kuinka pitkälle herätysliikkeet voivat sulkeutua ja lähteä erilleen suhteessa kirkkoon. Herätysliiketutkija, teologian tohtori Teemu Kakkuri muistuttaa, että kirkolla on vain henkilöjäseniä, joten säätiö ei voi siitä erotakaan.

– Kirkon kannalta Luther-säätiön muodostuminen omaksi uskonnolliseksi yhteisökseen merkitsisi vähemmän kuin mitä luullaan, sillä toiminta on jo muotoutunut erilliseksi.

– Muiden herätysliikkeiden edustajat muodostuvat seurakunnissa toiminnallisen yhteisön. Lähetyshiippakunnan väestä moni sen sijaan on jo eronnut kirkosta. Tämä tosin ei koske pappeja: kyseessä on mitä kirkollisin joukko, joille kirkkosuhde on paljon enemmän kuin pelkkä muodollisuus. Siksi ratkaisu oman kirkkokunnan perustamisesta vaatii paljon pohdintaa, Kakkuri arvioi.

Kirkon piirissä nykyisen tilanteen sekavuus on vaikea asia. Järjestäytymättömänä asetelma on hankala, kun toimitaan oman kirkkokunnan tavoin omine pappeineen ja piispoineen.

– On vaikea arvioida, mikä voisi olla lopullinen sysäys muodostaa oma uskonnollinen yhteisö, sillä niitä on jo tullut naispappeuden ja homoliittojen siunauksen myötä. Aktiivisesti Luther-säätiön toimintaan osallistuvien kirkon pappien pappeus on irtisanottu, mutta ei sekään ole liikauttanut mihinkään suuntaan. Voi olla että sekava tilanne jatkuu vielä pitkään, Kakkuri arvelee.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä