3.3.2018Teksti: Hannu NymanKuvat: Hannu Nyman

Sana-lehti mukana Billy Grahamin muistotilaisuudessa

Nöyrä evankelista sai suurmiehen hautajaiset

Resized_20180302_100949
Tässä on Billy Grahamin viimeinen lepopaikka hänen kotikaupungissaan Charlottassa. Ennen hautaan siunaamista arkku on ollut nähtävänä Capitol-kukkulalla, jotta ihmiset saivat käydä viemässä rakastetulle julistajalle viimeiset jäähyväiset.

Sanan edellinen päätoimittaja Hannu Nyman osallistui Billy Grahamin muistotilaisuuteen, jossa Yhdysvaltain johto, maailman eri kirkkokuntien edustajat sekä oma perhe muistelivat maailman tunnetuimman kristillisen julistajan elämää ja merkitystä.

Billy Grahamin muistotilaisuuden henki ja puitteet muodostuivat kohteensa näköiseksi ja mukaiseksi. Paikalla oli valtaisa määrä mediaa, merkittävä edustus Yhdysvaltain senaatista sekä nykyinen presidentti Donald Trump ja varapresidentti Michael Pence puolisoineen.

Kaiken tämän vastapainona tilaisuuden henki oli avoin ja vapaa, jopa humoristinen. Mitään itsensä korottamista ei tarvittu eikä etsitty. Pitkin päivää toistui yksi sana erityisen usein: ”nöyryys”. Sellainen Billy Graham oli, ja tuo piirre oli läsnä myös muistotilaisuudessa.

Matka Suomesta Yhdysvaltoihin Billy Grahamin kotikaupunkiin oli samalla matka maallistuneesta Euroopasta monista perinteistä edelleen kiinni pitävään Amerikkaan. Erilainen suhde kristillisyyteen näkyi monista ulkoisista merkeistä tienvarsia myöten, kun matka eteni lähes kaikesta kristillisyydestä luopuneesta Amsterdamista USA:n Atlantaan ja sieltä Charlotten kaupunkiin.

Matka Charlotten lentokentältä hotelliin kulki moottoriteitä, jonka nimi on jo vuosia ollut Billy Graham Parkway. Juuri tuon tien varrella on Billy Graham Library, jonka pihalle on pystytetty suuri valkoinen teltta evankelistan hautajaisten pitoa varten. Teltta symbolisoi Grahamin saarnaajauran alkuvaiheita, jolloin telttakokoukset olivat ajan ilmiö.

Edellistäkin pysähdyttävämmän kokemuksen sain kokea Atlantan lentokentällä matkalla Charlotteen. Käy niin kuin usein käy. Lento oli myöhässä, ja matkustajat alkavat pakkautua lähtöportin eteen. Tässä tilanteessa virkailijat jakavat ihmisiä ryhmiin sisäänmenojärjestyksen helpottamiseksi. Useimmiten se on koneen istuinten numeroiden mukaan. Takarivit täytetään ensin.

Resized_20180302_095013
Muita mukaan kutsuttuja suomalaisia olivat kirkkoneuvos Pekka Huokuna kirkkohallituksesta (vas.) sekä Suomen Raamattuopiston entinen työntekijä Pauli Tuohioja (oik.) Hannu Nyman kuvassa keskellä.

Mutta Atlantassa oli toisin. Ensin koneeseen kutsuttiin ”military personell”, siis armeijassa työskentelevät. Toiseksi kutsuttiin ryhmä, johon minäkin kuulun, mutta jota en ensin uskonut todeksi: ”Seuraavaksi on pastoreiden vuoro”. Siis mitä? Ovatko papit täällä vielä niin arvostettuja, että heidät kutsutaan ryhmänä ennen muita koneeseen? Mutta näin toimii Atlantan lentokenttä USA:ssa – ainakin tällä lennolla.



Billy Graham on maansa historiassa neljäs yksityishenkilö, ei siis poliittinen vaikuttaja, jonka arkku asetettiin Washingtonissa Capitol-kukkulalle, jotta ihmiset voivat käydä jättämässä hänelle jäähyväiset. TV-asemat haastattelivat näitä ihmisiä, ja kertoivat tulevista hautajaisista samalla kun ne kertasivat evankelistan elämänvaiheita.

Tapasin hotellin aamupalalla Billy Grahamin Australian-organisaation johtokunnan puheenjohtajan. Hän kertoi, miten heidän suunnaltaan, Australiasta ja Uudesta Seelannista on tulossa hieman toistakymmentä edustajaa hautajaisiin. Graham vieraili Australiassa kolme kertaa pitämässä evankelioimiskokouksia. Tuo tapaamani puheenjohtaja kertoi, miten eritoten 1950-luvulla pidetyt kokoukset muuttivat Australian. Hänen mukaansa kolmasosa silloisista australialaisista kävi näissä kokouksissa, ja muutos yhteiskuntaan oli todellinen.

Edessä oli ”kerran elämässä” -tilaisuus, ja se näkyi Charlotten katukuvassakin. Osa moottoriteistä suljettiin, ja siellä täällä näkyi Billy Grahamin muistolle pystytettyjä julisteita. Odotusta nostivat myös useita päiviä ennen tapahtumaa etenkin TV:ssa esitetyt ohjelmat, haastattelut ja uutiset.

Juhlateltta muistutti uran alkuajoista

Matka Billy Grahamin muistotilaisuuteen ei ole helppo, eikä varsinkaan lyhyt, ei ainakaan meillä ulkomaisilla vierailla. Matka hotellilta juhlapaikalle ei ole muutamaa mailia pidempi, mutta puolilta päiviltä alkavaan tilaisuuteen lähdettiin hotellilta jo kello 7.30. Odotettavissa oli ainakin kaksi turvatarkastusta. Ulkomaiset vieraat asettuivat parijonoon, josta heidät johdettiin busseihin. Turvatarkastus osoittautui sittenkin varsin helpoksi, vähän niin kuin meillä suurissa urheilutapahtumissa, mutta tapahtuman turvallisuus taattiin laajoilla toimilla.

Juhla-alueella kohtasi kaksi amerikkalaisen yhteiskunnan vallitsevaa ilmiötä. Juhlateltan ympärillä valmistautui tulevaan tilaisuuteen kymmeniä uutiskanavia ja juhla-alueella törmäsi lukemattomiin turvallisuushenkilöihin. Poliisiautoja oli yhdellä näkemällä yhtä paljon kuin koko Pohjois-Suomessa yhteensä.

Edessä oli sittenkin jopa amerikkalaisen näkemyksen mukaan tämän viikonlopun ehdottomasti merkittävin tapahtuma maassa. Mies, jonka arkku oli tuotu useaksi päiväksi Capitol-kukkulan kupolin alle, ei voi olla vain tavallinen saarnamies. Hän oli evankelista, joka loi 1940-luvulta lähtien koko amerikkalaiseen kulttuurin käsitteen ”uudestisyntynyt kristitty”.

Suru ja ilo kohtasivat

Vähän ennen tilaisuuden alkua lähellä olevasta kappelista astuivat ulos Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump puolisonsa Melanian kanssa sekä varapresidentti Michael Pence, hänkin puolisoineen. Koska kyseessä oli Grahamin perheen tilaisuus, kansallislaulu ei soinut eikä kukaan kuuluttanut presidentin tuloa. Mutta kaikki sen huomasivat, ja kansa otti kunniavieraat vastaan seisten.

Juhlakansa ei kyennyt näkemään presidenttiparin reaktioita niin kuin ne miljoonat, jotka seurasivat tapahtumaa TV:sta tai internetin kautta. Tapahtumaa seurattiin paikallisten TV-uutisten mukaan pienissäkin paikoissa, kuten paikallisissa vanhainkodeissa ja jopa kahviloissa. Olihan kyseessä Charlotten kaupungin oma poika.

Juhlassa tunnelmat vaihtelivat. Suru oli totta kai läsnä, mutta yhtä lailla ilo. Itsekin evankelistana toimiva poika Franklin Graham muistutti kuulijoita siitä, että hänen isänsä saarnasi ja puhui taivaasta ja kirjoitti siitä usein kirjoissaan taivaasta. Tämän juhlan tarkoitus oli ilmaista myös kiitollisuutta siitä, että Billy Graham on itse taivaassa.

Billy Grahamin kerrotaan lainanneen lausetta, jota on kerrottu myös 1900-luvun alussa saarnanneen D.L. Moodyn käyttäneen, silloin tietysti itseään  tarkoittaen: ”Eräänä päivänä te kuulette, että Billy Graham on kuollut, mutta älkää uskoko sitä. Se ei ole totta. Silloin minä vasta elän. Osoite tosin on muuttunut toiseksi”.

Puheensa lopuksi Franklin Graham lupasi puhujakorokkeen edessä sijainneen isänsä arkun edessä, että ”Isä, me tapaamme vielä, mutta ei vielä tänään. Ehkä nopeammin kuin arvaammekaan, mutta me tapaamme vielä”.

Billy Grahamin lapset kuvailivat kukin suhdettaan isäänsä. Kaikkein vaikuttavimman puheen käytti tyttäristä nuorin, Ruth, jota myös Bunnyksi kutsutaan. Hän kertoi isänsä valtavasta rakkaudesta, kun hän toisenkin epäonnistuneen avioliiton ja avioeron jälkeen tuli kotiin. Vastassa ei ollut syyttävä ja tuomitseva, vaan syli avoimena lapsensa vastaanottanut isä.

Laaja vaikutus ympäri maailman

Pitkin juhlapäivää sain kuulla kommentteja siitä, millainen vaikutus Billy Grahamilla on ollut eri puolilla maailmaa. Alussa mainitsemani Grahamin vierailu Australiaan vuonna 1959 sai lisävaloa muilta australialaisilta. Paitsi että 30 prosenttia australialaisista evankelistan vierailun aktiivisen vaikutuksen piirissä, myös kokoussarjan jälkeiset vaikutukset näkyivät. Eri paikkakunnilla nähtiin rikoslukujen laskeneen, alkoholin käytön vähentyneen ja perhesiteiden tiivistyneen.

Billy Grahamin tulkkina ja itsekin Etelä-Koreassa evankelistana toimineen Billy Kimin puheenvuoro muistotilaisuudessa kertoi sekin omaa kieltään. Hän lainasi Grahamin merkittävien vierailujen aikana maan pääministerinä ollutta Kimiä, jonka mukaan parhaimmillaan yli miljoonan yleisön edessä puhuneen Grahamin saarnat jättivät pysyvän jäljen tuon kansakunnan elämään.

Maailman evankelisen allianssin nykyinen johtaja, filippiiniläinen piispa Efraim Tendero kertoi, mitä Billy Grahamin vierailu Singaporessa 1987 sai aikaan. Se loi tuon tiiviin alueen kristittyjen välille niin vahvan yhteistyön hengen ja pysyvän toimintamallin, jossa Singaporen kristityt ja heidän johtajansa ovat toimineet yhdessä. Vuosi oli sama, jona Graham vieraili Suomessa Missio Helsingin puhujana.

Noita julkisesti kerrottuja raportteja ja kahden kesken kuultuja muistoja miettiessäni jäin pohtimaan sitä, että Eurooppa on lähimpien vuosikymmenten aikana jäänyt kaikkein heikoimmalle osalle Billy Grahamin ja hänen perheensä toiminnan vaikutuksista. Vieläkin minua suomalaisena harmittaa, että ainoa valtionjohtaja, joka on kieltäytynyt vastaanottamasta Billy Grahamia tämän vierailun aikana, oli aikanaan meidän oma Mauno Koivistomme. Kuka lienee hänelle sen neuvon antanut?

Työ jatkuu perheessä ja järjestössä

Eri TV-kanavien uutisankkurit käyttivät tämän päivän tapahtumasta ilmaisua ”Billy Graham’s last Crusade”, ”Billy Grahamin viimeinen ristiretki. Ei siis liene kovinkaan kaukaa haettua kysyä, loppuuko Graham-tarina tähän?

Resized_20180302_100106
Billy Grahamin kotitalo Charlottassa.
”Amerikan saarnaajana” tunnetun miehen lapset ja lapsenlapset jatkavat isän ja isoisän viitoittamalla tiellä. Franklin Graham seuraa isänsä jälkiä evankelistana. Tytär Ann Graham-Lotz kuulostaa eniten isältään, voimakkaalta ja äänenkin suhteen isänsä veroiselta. Franklin Grahamin poika Will Graham on noussut nuoren sukupolven joukossa merkittäväksi julistajaksi. Häntä on jopa ehdotettu kutsuttavaksi Suomeen, mutta siihen tarvitaan maamme nuorten hengellisten johtajien yhteinen näkemys.

Selvää on, ettei Billy Grahamin saappaisiin yllä kukaan. Mutta aivan yhtä selvää on, että Grahamin perheen jälkipolvilla on oma, vahva näky jatkaa isänsä työnäkyä, yksinkertaisen, Jeesus-keskeisen julistuksen tietä. Tämä tuli esille Franklin Grahamin puheessa isänsä muistotilaisuudessa. Siinäkään ei jätetty vakan alle evankelistan kutsua, vaan maailman eri kolkilta kokoontuneille kristillisille johtajille esitettiin kysymys, olisivatko he, jos nämä olisivat heidän hautajaisensa, menossa taivaaseen.

Sanankäytön mestarina Franklin Graham esitti asian niin, että ”eikö olisi hienoa juuri tässä tilaisuudessa, evankelista Billy Grahamin muistotilaisuudessa, vastata myöntävästi evankeliumin esittämään kutsuun ottaa vastaan Jeesus henkilökohtaisena Vapahtajana”.

Billy Grahamin hautaan siunaamiseen oli kutsuttu osallistumaan vain perhe ja läheisimmät ystävät.



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä