13.2.2014Kirjoittaja: Arja-Leena PaavolaKuva: Istockphoto

Uskonnonopetuksen mallista reipasta vääntöä

Uskonnonopetuksen mallista käydään meillä nyt vilkasta keskustelua: pitäisikö uskonnonopetus järjestää kaikille yhteisenä vai erillisenä oppiaineena?

k-07-2014-6-Uskonnonopetus
Monikulttuurisuuden haasteet kouluopetuksessa ovat arkipäivää esimerkiksi Saksassa. Kuvassa joukko eri maista ja uskontokunnista tulevia oppilaita on kokoontunut oppimaan saksan kieltä.

Taustalla vaikuttaa vireillä olevan lukiouudistuksen lisäksi eräissä kouluissa omaksuttu käytäntö, jossa eri uskontoihin kuuluvat ja elämänkatsomustiedon oppilaat opiskelevat osan tunneista yhdessä. Näkemykset poikkeavat toisistaan siinä, minkälainen opetuksen malli palvelisi yhteiskuntaa parhaiten.

Uskonto on maailmanlaajuisesti yksi merkittävimmistä ihmisten maailmankuvaa ja etiikkaa muovaavista tekijöistä. Esimerkiksi Arkkipiispa Leo Suomen ortodoksisesta kirkosta ja katolisen kirkon piispa Teemu Sippo ovat kirjoituksessaan verranneet yksilön omaa uskontoa äidinkieleen, jonka ymmärtäminen on perusta kaikelle muulle.

– Koulussa oman uskonnon opettaminen rajaa sisältöjä luontevasti niin, että ensin voidaan perehtyä tiettyyn traditioon ja tarkastella sitä myös kriittisesti. Sen jälkeen tutustutaan muihin traditioihin. Tällä tavoin uskonnonopetus antaa valmiuksia dialogiin eri katsomuksia edustavien ihmisten kohtaamisessa, arvioi puheenjohtaja Anna Saurama Suomen uskonnonopettajien liitosta.

Oman uskonnon opetuksen malli vastaa parhaiten myös nykyisen uskonnonvapauslain säädöksiä, sillä se turvaa vähemmistöjen oikeudet. Lisäksi nykyinen malli edesauttaa kulttuuriperinnön moninaisuuden säilymistä.

Uskonnoista
avoimesti

Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi sen sijaan kannattaa kaikille oppilaille tarkoitettua yhteistä oppiainetta.

– Se voisi olla nimeltään esimerkiksi uskonto- ja katsomustieto. Oppilaiden jakaminen oman uskonnon mukaisiin ryhmiin ei mielestäni ole perusteltua. Demokraattisen yhteiskunnan kouluissa uskonnosta tulee voida keskustella avoimesti, Kallioniemi toteaa.

Yhteisen uskonnonopetuksen välityksellä oppilaat voivat samalla tutustua toistensa ajatteluun. Lisäksi yhteinen oppiaine antaa kaikille oppilaille yhteiskunnassa tarvittavat perusvalmiudet eri uskonnoista ja katsomuksista.

– Myös maahanmuuttajataustaiset oppilaat tarvitsevat laaja-alaisen uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen. Se edellyttää tietoa Suomen yhteiskunnan uskonnollisesta pohjasta ja kulttuuriperinnöstä.

Sauraman näkemyksen mukaan kokonaan yhteiseen uskonnonopetukseen siirtymisessä menetettäisiin kuitenkin oman uskonnon opetuksen mallin vahvuudet. Yhteiseen opetukseen siirtyminen edellyttäisi myös lainmuutoksen. Vaikeutena olisi määritellä sellainen oppiaineen sisältö, joka tyydyttäisi kaikkia osapuolia.

Opetussuunnitelmaan
yhteiset perusteet

Vuonna 2003 tehdyn lainmuutoksen myötä tunnustuksellinen uskonnonopetus muutettiin oman uskonnon opetukseksi. Parhaillaan ollaan uudistamassa perusopetuksen opetussuunnitelmia, jotka astuvat voimaan vuonna 2016. Uskonnon opetuksen osalta niihin on tulossa kaikkia uskontosidonnaisia katsomusopetusryhmiä sitovat yhteiset perusteet.

– Yhteistyö ja yhdessä opiskelu eri katsomusaineiden osalta tulevat varmasti lisääntymään, ja hyvä näin. Tämä mahdollistaa katsomuksellisten kysymysten tarkastelun yhdessä, Saurama pohtii.

Maailmalla uskontojen merkitys kasvaa, mutta Suomessa monet kokevat uskonnosta puhumisen vaikeana ja hyvin henkilökohtaisena asiana.

– Opettajan näkökulmasta katsottuna uskonto ei kuitenkaan ole vaikea puheenaihe, sillä luokkahuoneissa käydään päivittäin erittäin aktiivista, innostunutta ja monipuolista keskustelua.


 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä