15.3.2018Teksti Arja-Leena PaavolaKuva Lehtikuva

Yhteinen pappisvirka ei ole itsestäänselvyys

pääuutiskuva

Suomen ev.lut. kirkon ensimmäiset naispapit vihittiin virkaansa 30 vuotta sitten. Naisten osuus papeista on lisääntynyt tasaisesti vuosien varrella, mutta yhteinen pappisvirka herättää edelleen myös vastustusta.

Enemmistö suomalaisista olisi hyväksynyt naiset papeiksi jo 1950-luvun alussa, jolloin asiaa alettiin ensimmäistä kertaa todella ajaa eteenpäin. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa naisten pappeus oli jo toteutunut. Suomessa Kirkolliskokous äänesti asiasta ensimmäisen kerran vuonna 1963. Vasta neljännellä kerralla syntyi riittävä äänienemmistö.

Vuoden 2017 tilastojen mukaan seurakuntapastoreista jo 61 prosenttia on naisia.

– Teologian opiskelijoissa naisten osuus on koko ajan kasvanut, joten lähivuosina myös papeista yhä suurempi osa tulee olemaan naisia. Yhdenvertaisuuteen on silti vielä matkaa: kirkkoherroista 80 prosenttia on miehiä, ja kirkon johtotehtävissä miesten määrä korostuu, Naisteologit ry:n sihteeri Pirkko Poisuo toteaa.

Kirkon sisällä pappina toimivien naisten syrjintä on yhä ongelma ja tasa-arvon saralla on tehtävää. Tuore arkkipiispan vaali toi myös esille sen, että 13 prosenttia äänioikeutetuista olisi halunnut valittavan tehtävään miehen, joka ei hyväksy naisten pappeutta.

– Tulee uusia sukupolvia, mutta naispappeuteen kytkeytyvät vastustavat argumentit ovat samoja. Niissä vedotaan Paavalin sanoihin naisten vaikenemisesta seurakunnissa sekä siihen, että muissakaan suurissa kirkkokunnissa ei tunneta naisten pappeutta. Joidenkin mukaan naisen pappeus vääristää evankeliumia.

Lue koko uutinen Sanasta 11/2018.


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä