Työstä ja elämästä

Kansan Raamattuseuran työntekijöiden mietteitä elämän keskeltä. Tervetuloa lukemaan.
28.6.2018 10.41

Ihmemaa OZ toimii

Maija Nyman


Teatterin aulassa on sähköinen tunnelma.
Lapsenlapseni on ikäistensä joukossa kuin kotonaan, ja meitä mummoja ja vanhempia on eksynyt mukaan seuraksi. Salin ovet avautuvat, ja ihana puheensorina täyttää hämärän salin. Ilmassa on odotusta ja lievää jännitystä. Kohta se alkaa.

Mummona en tarkalleen tunne tarinan kulkua ja siksi minuakin vähän jännittää. Toivottavasti tässä on jotain järkeä ja sisältöä. Mutta on joka tapauksessa iso ilo istua kauniin, tumman lapsenlapseni vieressä. Pääasia on, että hän nauttii kaikesta.

Näytelmä vie heti mukanaan, pääosan Laura on oikea pikkutyttö omine murheineen. Vanhemmat ovat kuolleet, ja nyt on tullut vähän ryppyjä tädin ja sedän hoivissa. Löytöretki kohti parempaa elämää alkaa. Mutta mikään hyvä ei näytä tulevan helpolla, vaan eteen osuu isoja yllätyksiä. Tyttöä pelottaa ja harmittaa, hän on pettynyt. Kuitenkin oikeat kaverit tulevat rinnalle, ja heillä jokaisella on jokin puute ja pulma. Juuri se yhdistääkin porukkaa: he ovat pahan velhon ahdistaessa samalla puolella. He ymmärtävät ja auttavat toisiaan toivottaen toisilleen pelkästään hyvää.

Yhdeltä kaverilta puuttuu aivot. Muuten hän on tosi hauska – tai ehkä juuri siksi! Juttua piisaa, erityisesti Lohjan murre naurattaa katsojia. Linnunpelätin on letkeän veltto, varsinainen parkettien partaveitsi liikunnan suhteen. Aivottomuus ei tee hänestä ollenkaan tyhmää, sydän pumppaa lämpöä heikompia kohtaan.

Jähmettynyt peltimies, ritarintapainen, elpyy, kun linnunpelätin kaataa häneen öljyä. Komea otus, mutta hänen sydämensä on varastettu. Velho on murtanut sen isossa surussa, ja nyt peltimies ei kaipaa mitään muuta kuin sydäntään takaisin. Aivot on, mutta se sydän…

Kun leijona hyppää lavalle, salissa vähän kohahtaa. Mutta hetkessä katsojat sulavat aran ja pelokkaan leijonan edessä. Häneltä puuttuu nimittäin rohkeutta. Pieni ötökkäkin saa hänet vapisemaan. Mummon mieleen tulee heti iso miehenköriläs, joka menee piiloon vaimonsa selän taa.

Salissa tunnelma tihenee, sillä tiedetään ratkaisevan loppukohtauksen olevan käsillä. Kuka lopulta voittaa? Saako velho sittenkin kaverukset valtaansa, ja peli on pelattu? Välillä tanssitaan teknoa vilkkuvien valojen loisteessa. Meno on hurjaa. Mielessä myllertää.

Ja sitten. Lauran haltijalta jo näytelmän alussa saamat hopeakengät tallaavat alleen kaikki esteet ja pahan vallat. Peltimies saa sydämen, linnunpelätin aivot ja arka leijona rohkeutta. Laura pääsee takaisin kotiin tädin ja sedän luo. Salissa kuuluu huokaisuja, ja mummo katsoo sivusilmällä tyttöä. Hänen kasvoillaan on hymy, olo on turvallinen.

Näin elämässä parhaimmillaan tapahtuu koko ajan. Jokaiselta puuttuu jotain. Mutta yhdessä olemme vahvempia ja voimme auttaa toisiamme löytämään aivot, sydämen, rohkeuden – ja kodin. Pidetään huolta toisistamme tällä elämän näyttämöllä.

Kesää ihmettelemässä,

Maija-mummo
yhteys

Palaa otsikoihin | 0 Kommenttia | Kommentoi

Ei kommentteja


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä